Jokaisen lumikiteen myötä saamme nauttia kosmisista harmonioista. Valkoinen puhtauden väri ja yhä uudelleen ilmentyvä ja aina ainutlaatuinen kiteen kuusikulmio tuovat puhdistusta ja selkeyttä. Riippumatta siitä miten lumi mahdollisesti tuo käytännön iloa tai haittaa meille kullekin on hyvä kiittää kaikkia niitä henkisiä olentoja, haltijoita ja enkeleitä, jotka lunta meille lahjoittavat.
Siinäkin tapauksessa että toivoisimme toisenlaista säätä, on syytä olla kiitollinen luonnonolennoille siitä säästä mikä on, sillä hekin tekevät työtään, ja jos me ihmiset osoitamme heille arvostusta ja kiitollisuutta, heidän mahdollisuutensa luoda suotuisia sään ihmeitä kasvavat.
Sain juuri Saksasta uuden kirjan Ellenlang, jossa nuori Anna Cecilia Grünn kertoo ratsastusmatkallaan Saksan poikki kokemistaan luonnonhengistä. Ehdin vasta ensimmäiselle varsinaiselle sivulle, mutta siinä tuulenhenki kertoo, miten:
"Matka tuo ihmisen liikkeeseen. Hänen on muututtava, ajateltava uusia ajatuksia, siirrettävä syrjään vanhoja tottumuksia, keskityttävä oleelliseen... Se on vähän samankaltaista kuin seisoa myrskyssä. Mutta koska ihmiset eivät aina voi matkustaa silloinkaan kun pitäisi, tulevat tuulen ja myrskyjen olennot heidän luokseen, kertovat heille maailmoista horisontin takana ja vievät mukanaan heidän pölyttyneet ajatuksensa."
Tuosta ymmärtää miten me tämän yhteisen maan päällä elämme toisten olentojen kanssa silti eri maailmoissa, ja ymmärtääksemme laajemmin elämäämme meidän on hyvä oppia ymmärtämään näitä rinnallamme toimivien toisten olentojen maailmoja, sillä me olemme koko ajan vuorovaikutuksessa.
Jos mieleen nousee kysymys, miksi on myrsky tai miksi tuulee näin kovasti, on hyvä oppia kysymään toinen kysymys: mikä välttämättömyys saa tuulenhenget liikkeelle, mitä hyvää ja tarpeellista he tekevät? Näin miettimällä me puhdistamme alitajuntaamme ja jonain päivänä todella alamme ymmärtää mitä tässä maailmassa tapahtuu luonnonvoimien tasolla - ja omassa kehossamme sydämen alapuolisten chakrojen tasolla.
Robert Shapiron kanavoimassa kirjassa Awakening to the Animal Kingdom, Herääminen eläinten valtakunnalle, karhunhenki kertoo, miten karhu voi opettaa ihmisella kykyä kävellä maan päällä voimakkaana mutta samalla lempeänä. Se saa miettimään, että olisiko meillä suomalaisilla todella kyky oppia tuo karhujen viesti, joka vielä toistuu viimeisenä lauseena muodossa: Ihminen voi ottaa karhun kautta vastaan lahjan kävellä keveänä Maan päällä voimakkaasti ja turvallisesti.
Kuten kymmenisen vuotta sitten Tähtitietoisuusilloissa opiskelimme, kiinalaiset ovat harjoittaneet omaa pitkälle kehittynyttä karhunkävelyriittiään tuhansia vuosia. Mihin se voima on kadonnut? Saattaa olla meillä suomalaisilla on jotain sellaista yksinkertaisuutta ja viattomuutta, joka voi nostaa esiin luovan yhteyden karhusieluun. Henkinen tieto kertoo, että sekä nykyinen ihminen että kaikki eläimet ovat alkujaan olleet sama Suuri Ihminen, joka vähitellen on erikoistunut. Suostuessaan erkaantumaan tästä Suuresta Alkuihmisestä eläinlajit ovat yksi kerrallaan antaneet ihmissieluille mahdollisuuden inkarnoitua kehoon, jolla on pysty käynti ja itsenäisen puheen, ajattelun ja rakkauden kyky.
Tätä velkaamme eläinkunnalle me maksamme kehittymällä yhä itsenäisemmiksi vapauden ja rakkauden olennoiksi kaikkia olentokuntia varten - niin eläimiä kuin luonnonhenkiäkin, ja jossain määrin jopa enkelikuntia, sillä meillä on täällä maan päällä mahdollisuus käydä läpi aivan ainutlaatuisia kokemuksia.
Toisen kirjan Gespräche mit Tieren 3 haastattelussa poro Olof vastaa toimittaja Wolfgang Weihrauchille kysymykseen, miksi myös naarasporot kantavat sarvia: ...koska Pohjolassa Hyperborean voimat vaikuttavat ja vaikuttivat voimakkaimpina. Hyperborealaisena aikana - joka oli maan varhainen vaihe (ennen Lemuriaa) - eivät ihmiskehot eivätkä eläinkehot olleet vielä yhtä tiiviitä kuin nykyisin ja päät olivat suurempia, koska eetterikehot eivät vielä olleet vetäytyneet niin voimakkaasti fyysisiin kehoihin. Jäänteen siitä voi nähdä meidän sarvissamme, ja siksi myös naaraillamme on sarvet. Se on yhteydessä siihen, että Pohjolan kulttuurit - siis ihmiset - eivät omaksuneet patriarkaattia (miesvaltaista kulttuuria) niin voimakkaasti kuin eteläisemmät kulttuurit.
Niin. Alkaa ymmärtää: kun eläimet ovat meidän ihmisten tavoin osa samaa suurta Iki-ihmistä, ovat meidän kulttuurimme yhteydessä toisiinsa koko maapallon piirissä, ja ihmisten jakautuminen ja heidän ominaisuutensa vaikuttavat väistämättä myös eläinkuntaan, ja taas eläinkunta asettuu paikoilleen sen mukaan miten heidän ominaisuuksiaan tarvitaan eri alueilla.
Rakkaudella,
Matti