Suuri jääkarhu Nanuk kertoo: Ihmiset ja karhut ovat hyvin läheisiä sukulaisia, paljon läheisempiä kuin esimerkiksi ihmiset ja apinat. Se ilmenee myös kauniisti joissakin saduissa ja kansantarinoissa. Siksi myös jääkarhujen syntyminen on ollut välttämätöntä ihmiskehitykselle.
Sillä hetkellä, kertoo Nanuk, kun jollekin ihmistyypille kehittyy selkärangan alue, syntyy tälle ihmistyypille samalla yhteys karhujen kehitykseen. Jääkarhut ovat osaltaan syntyneet sen takia, että täytyi tulla eskimoita, tai inuiitteja. Se on jääkarhujen kehittymisen historiallinen tausta.
Inuiittien rakennetyyppi taas tuli välttämättömäksi sen takia, että tietyt ihmiset olivat päättäneet kehittyä suuntaan, joka tarvitsee sellaisia kehoja kuin inuiiteilla on. - Jotenkin voin aavistaa mitä nämä ihmissielut tahtoivat kokea, jotka tahtoivat elää pohjoisten napaseutujen jäätikköalueille, lumen ja jään, valon ja tuulen elementtien parissa. Myös maan ja veden henkiset voimat ovat siellä aivan ainutlaatuisia. - Ja siksi heidän ympärillään tuli olla myös vastaava eläinkunta.
Inuiittielämä voi olla myös eräänlainen hoitovaihe ihmisille, jotka ovat kehittymässä älyllisesti liian yksipuoliseen suuntaan. - Inuiitti joutuu elämään koko kehollaan ja olemuksellaan hyvin läheisessä kosketuksessa luonnon elementteihin ja samoin omaan minuutensa voimiin.
Inuiittikulttuuri on myös hyvin läheisessä suhteessa eläinkuntaan. Inuiittien suhde jääkarhuihin on niin läheinen, että he neuvottelevat joistakin asioista, esimerkiksi metsästyksestä, jääkarhujen hengen tai ylimpien henkien kanssa. Jos jääkarhujen - joka on maapallon suurin maalla elävä petoeläin - ja ihmisten välille syntyi ristiriitoja, shamaanit yleensä kykenivät sovittamaan niitä ja neuvottelemaan sopivista rangaistuksista väärintekijöiden kohdalla.
Jääkarhuilla on valkoinen turkki, jotta ne voivat paremmin naamioitua ympäristöönsä, mutta valkoisella on myös henkinen merkitys. Valkoinen on valon väri, muuntumattoman valon väri. Myös kulta on valon väri, mutta aivan toisenlaisen valon. Kultainen valo on yhteydessä Kristuksen olemukseen. Puhdas ja alkuperäinen valo on valkoista. Alueilla, joilla on paljon lunta ja paljon jääkarhuja, on myös paljon valoa. Pohjoisilla napaseuduilla on erittäin paljon valoa. Se pätee myös napaseutujen yöhön. Siksi oli myös alkuperäisten ruskeiden karhujen sopeuduttava näillä alueilla tähän valkoiseen valoon, ja kestääkseen sitä pukeuduttava myös itse ruumiillisesti valkoiseen turkkiin.
Koska polaarialueilla on saatavilla vain vähän muuta ravintoa, oli jääkarhujen kehityttävä lihansyöjiksi, mutta en eivät syö pelkästään lihaa. Jääkarhu on selvästi agressiivisempi kuin muut karhulajit ja ne ovat myös keskenään vähemmän ystävällisiä kuin useimmat muut karhut, mikä on yhteydessä niiden puhtaasti astraaliseen ravintoon.
Jääkarhu on levoton vaeltaja, koska pohjoisilla ahtojääalueilla ei voi elää missään kiinteässä paikassa eikä niihin useinkaan voi luoda edes luolia.
Jääkarhuilla on hyvä suhde kylmyyteen. Niiden turkki ei oikeastaan ole valkoinen, vaan läpikuultavan väritön. Koska turkki muodostuu ohuista ontoista putkiloista, se vaikuttaa valkoiselta.
Jääkarhut kyllä tuntevat kylmän, mutta se ei oikeastaan kiinnosta niitä. Niillä on hyvin myönteinen suhde kylmän olentoihin.
Hylkeitä metsästäessään - mikä on jääkarhulle hyvin vaivalloista - jääkarhu lyö aina hylkeen ensin hengiltä. Jään vetäytyessä joutuu jääkarhu opettelemaan syömään myös maaeläimiä. - Tällä hetkellä jääkarhuilla on ratkaistavanaan suuri kysymys, muuttuvatko he enemmän maaeläimiksi vai poistuvatko he maapallolta.
Jääkarhuilla on hylkeiden saalistuksen takia pidempi kaula ja pää kuin muilla karhuilla ja siksi ne vaikuttavat solakammilta. Silmät taas ovat pienet kylmyyden takia.
Karhut ovat kanta-astujia kuten ihmisetkin, koska ne ovat ihmisille niin läheistä sukua, oikeastaan eläinkunnassa vaikuttavia ihmisiä. Takajaloille nouseminen on karhuille eräänlaista jumalanpalvelusta. Silloin se alitajuisesti kutsuu Suurta karhua saadakseen suhteen korkeampaan itseensä. Taistelussa se nousee takajaloilleen saadakseen lisää voimaa voittoon ja myös tehdäkseen vaikutuksen naaraisiin. Ruskeat karhut nousevat takajaloilleen myös merkitessään omaa asuinaluettaan.
Karhu kokee itsensä voimakkaasti yksilöksi. Siksi se ei ole mikään ryhmäeläin, ja urokset ja naarakset ovat myös hyvin vähän aikaa yhdessä. Toisaalta karhu on vajonnut ihmisyydestä, toisaalta se ei ole ihmisyyttä vielä saavuttanut.
Jääkarhujen hajuaisti on erinomaisen hyvin kehittynyt, koska metsästyksessä jääalueilla eivät näkö- ja kuuloaisti riitä. Ilma ja valo ovat lähellä toisiaan, ja koska jääkarhu valkeutensa takia on valoeläin, on sillä myös voimakas suhde hajuaistiin, joka toimii ilman välityksellä.
Jääkarhuja ei tarvita Etelämantereella, koska siellä ei ole myöskään ihmisiä. Etelämämantereella pingviinit ovat ihmisyyden edustajia. Ne eivät tarvitse ihmisiä.
Jos jääkarhut kuolisivat sukupuuttoon, kuolisivat myös inuiitit. Jos jääkarhut katoaisivat, katoaisi niiden myötä myös jonkin verran pohjoisen valon laatua. Jos myös lumi vähenee, katoaa sen mukana paljon maailman viattomuuden olemusta.
Ihminen on velassa lähes kaikkia eläinlajeja kohtaan. Sillä tiellä, jolla ihmiskuntaa opettelee moraalisuutta, tulee se jatkuvasti syylliseksi eläinten suhteen, ennen kaikkea sen takia, että ihminen asettaa egoistisen minuutensa sielullisuutensa edelle. Tämä egoismi syyllistää ihmisiä ennen kaikkea eläimiä kohtaan. Suhteessa jääkarhuihin ihmiset ovat ennen kaikkea Pohjois-Amerikassa ampumalla joukoittain jääkarhuja vahingoittaneet myös inuiittien elinympäristöä. Valkoisen ihmisen takia inuiittien kulttuuri on nopeasti rapistumassa, ja myös siitä syntyy moraalista velkaa. Rinnan jääkarhujen ampumisen kanssa on nopeutunut inuiittien alkoholismi.
Inuiittien kulttuurin rapistuminen vaikuttaa vastaavasti myös jääkarhuihin ja tuo kaaosta niiden käytökseen.
Varsinaisesti jääkarhujen ja ihmisten suhde pätee vain inuiitteihin, mutta sillä on vaikutusta myös muille pohjoisessa eläville ihmisille kuten saamelaisille ja lappalaisille, joilla on vielä läheinen yhteys samanismiin, jossa koetaan läheinen yhteys Suuriin eläimiin. Tämä Suuri jääkarhu on voimakas ja vaarallinen olento.
Suurella jääkarhulla ei ole erityistä yhteyttä Suuren karhun tähtikuvioon. Se on vain kreikkalaisen taruston asia. Sen sijaan on jokaisella ihmisellä oma tähtensä, joka on nähtävillä 72 vuoden ajan. Siksi tuo 72 vuotta on niin tärkeä ihmiselämän kestolle. Samoin on jokaisella eläinlajilla tähtensä, sillä jokaisella eläinlajilla on myös minuutensa. Suhteessa Pohjantähteen karhu ja ihminen ovat sukua toisilleen. Jokaisella karhulajilla on oma minuutensa.
Eteläisen pallonpuoliskon ihmisillä ei Etelä-Afrikkaa lukuunottamatta ole sisäistä suhdetta karhuolemukseen, ja siksi siellä ei ole myöskään karhuja. He ovat olemukseltaan niin nuoria, että he eivät kykene sulauttamaan karhuvoimia itseensä.
Jatkuu.... Otesuomennos Matti.
Lähde: Gespräche mit Tieren 2. Flensburger Heft Sonderheft 25, 2008.