Steiner
Maa on rakkauden planeetta, ja vasta maapallolla rakkaus todella syntyy. Sitä viljellään; ja ollessaan yhteydessä ihmisiin jumalatkin oppivat tuntemaan rakkauden, vaikka he toisaalta ovat sitä lahjoittamassa…
Jumalat ovat niin pitkällä, että he pystyvät sytyttämään ihmisissä rakkauden, niin että ihmiset voivat oppia tuntemaan rakkauden, mutta rakkauden todellisuuden jumalat kokevat vasta ihmisen kautta. Korkeuksista he sukeltavat ihmiskuntaan ja tuntevat rakkauden lämmön.
Niin, me tiedämme että jumalat ovat jotakin vailla, elleivät ihmiset elä keskinäisessä rakkaudessa. Me tiedämme että ihmisten rakkaus on niin sanoakseni jumalten ravintoa. Mitä enemmän on rakkautta ihmisten kesken maan päällä, sitä enemmän on jumalille ravintoa taivaassa – mitä vähemmän on rakkautta, sitä enemmän näkevät jumalat nälkää. Kun ihmiset uhraavat jumalille, on perimmältään kyse vain ihmisten rakkauden virtaamisesta ylös jumalten luo.
Ote esitelmäsarjasta Maailma, maa ja ihminen, Stuttgart 13.8.1908
Kirsti Honkosen suomennoksesta toimittanut Matti
Tässä jumalat ovat enkeliolentoja, joiden erityisenä tehtävänä on ihmisten tai ihmisryhmien kehityksen ohjaaminen.